PÄÄKIRJOITUS, SIIONIN LÄHETYSLEHTI 05/2006

Valitsimme sattumanvaraisen pääkirjoituksen Siionin Lähetyslehdestä nähdäksemme ja näyttääksemme mitä se pitää sisällään, vai pitääkö mitään. Normaalia vanhoillislestadiolaisten retoriikkaa: maailmalla pelottelua [...Jumala osoitti hänelle uskottoman ihmisen lopun kauheuden ja Jumalan lapsen arvokkaan perinnön], samaistumista vanhoihin pyhiin [Asaf oli Vanhan testamentin uskovainen mies], tuttuja tapahtumapaikkoja [On ilta suviseurakentällä.] sekä sopivasti asiaa raamatulla höystettynä [Syntiinlankeemuksessa Adam ja Eva irrottivat otteensa Jumala kädestä.]. Tiedämme toki mitä Tuomas-veli tarkoittaa uskovaisella, mutta mitäköhän mahtaa tarkoittaa kaunis ilmaisu Evankeliumin kuuliaisuus?
---
Isä taluttaa lastaan

Otsikon kielikuva on tuttu. Olemme nähneet ja useimmat myös kokeneet sen. Määrätietoinen ote kädestä ja aikuisen olemus merkitsi turvallisuutta. Joskus isä vei suuntaan, joka ei ollut lapselle mieluinen. Kapinointia aiheutti enemmän pettymys oman tahdon toteutumatta jäämisestä kuin epäluottamus isään. Isä tiesi paremmin, mikä oli sillä hetkellä lapselle parasta.

On ilta suviseurakentällä. Kello lähentelee kymmentä. Kesken kiinnostavan leikin isä tarttuu lapsensa käteen ja lähtee suostutellen kuljettamaan tätä kohti pesupaikkaa. Lapsen leikki jää kesken ja hänen mielipahansa purkautuu itkuna. Kuulen isän puhelevan rauhoittavasti lapselleen. He katoavat ihmisvilinään ja itkun ääni sekoittuu ympärillä olevien puheensorinaan. Isän käytös osoitti, että hän rakastaa lastaan. Jumala on Isä ja uskovaiset ovat Hänen lapsiaan. Raamatun sanavalinnat merkityksineen eivät ole sattumaa. Tuttujen ja läheisten ilmaisujen käyttö Raamatun vertauskuvissa tuo Jumalan lähemmäksi ihmistä. Jokainen ymmärtää, mitä tarkoittaa isä ja lapsi ja mitä he parhaimmillaan merkitsevät toisilleen. Juuri sellaisen suhteen Jumala toivoisi syntyvän ja säilyvän Hänen ja jokaisen ihmisen välillä. Jumala loi ihmisen lähelleen, mutta synti aiheutti pelkoa ja etäännytti hänet kauemmaksi, jopa piileskelemään Jumalaa (1. Moos. 3:10). Syntiinlankeemuksessa Adam ja Eva irrottivat otteensa Jumala kädestä.

Asaf oli Vanhan testamentin uskovainen mies. Hänelle oli tärkeää, että Jumala piti kiinni hänen kädestään. Seuratessaan epäuskoisten elämää Asafilla syntyi kiusaus luopua turhalta tuntuneesta kilvoittelusta, mutta Jumala osoitti hänelle uskottoman ihmisen lopun kauheuden ja Jumalan lapsen arvokkaan perinnön (Ps. 73). Usko avasi Asafille ymmärryksen Jumalan johdatuksesta, joka päättyy kerran kunniaan. Matkaa taivaan tiellä kutsutaan kilvoitteluksi, jonka Jumalan Henki vaikuttaa uskovaisessa ihmisessä. Henki ja liha ovat ihmisessä vastaan toinen toistaan, emmekä tee sitä, mitä tahtoisimme. Jos suostumme siihen, että Henki saa hallita meitä eli annamme Isän taluttaa, säilymme uskovaisina (Gal. 5:17–18). Evankeliumin kuuliaisuudessa elävät lapset Jumala on luvannut siunata.

Siionin Lähetyslehti - Tuomas Hänninen